6.9.2015

WE DID IT!

Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled

Päätettiin tyttöjen kanssa jo kauan sitten, että osallistutaan meän koulussa järjestettävälle vaelluskurssille. Tänä viikonloppuna päästiinkin todellakin sitten tositoimiin ja lähdettiin vaeltamaan perjantaina kohti määränpäätä. Muiden kertomuksien mukaan tän vuoden reitti oli vähän astetta kovempi, mitä viime vuonna Pyhän suunnalla. Reitti sisälsi monia jyrkkiä kivisiä nousuja ja nilkoille rankkoja laskuja. Matkaa meillä taittui n. 40 kilometriä kolmeen päivään. Kylmähän tuolla oli kun siperiassa talvella ja nukkuminen teltassa oli aika jännittävä kokemus ensikertalaiselle, varsinkin ensimmäisenä yönä, kun tuuli oli kovempi mitä saattoi odottaakaan. Rinkkaakaan en ollut koskaan ennen kantanut. Sen ko nakkas ekaa kertaa selkää ja lähti taapertaan parin kilometrin jyrkkää nousua, niin voin sanoa että hymy oli kaukana. 

Vaellus itsessään oli aika mahtava kokemus. Se vaati kyllä kovaa päätä jokaiselta, mutta ainakaan meikäläiset ei luovuttanu! En oo ite ennen vaeltanut näin pitkää reittiä yöpyen teltassa, mutta päiväreissuja on tullu tehtyä. Jos nyt kysyttäis, lähtisinkö vaeltamaan samaa reittiä uudestaan, niin vastaisin joo, lähtisin. Tykkään luonnosta ja musta löytyy sitä pientä luontolasta, jonka vuoksi vaeltaminen tai muukaan luonnossa oleminen ei ole mulle yhtään mitään pakkopullaa. Pidemmät vaellusreissut vaatii kumminkin enemmän aikaa, jotta maisemia ehtisi kunnolla tähyillä ja kuviakin saisi otettua kameralla. Tällä kertaa kamera olikin ennemmin lisäkiloina rinkassa, kun kädessä käytössä. Mahtava reissu ja kokemus kertakaikkiaan! 

Kuvat: Karenina, Laura, Inari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laitathan asiallisia kommentteja. Kritiikki ja muut huomioon otettavat kommentit luetaan ja mahdollisesti julkaistaan, mutta pidetään kuitenkin kommenttiosio tyhjänä turhista asiattomista kommenteista. Kiitos! :-)

Searchbox