NELJÄSPÄIVÄ: EIFFEL-TORNI, INVALIDIKIRKKO, CHAMPS ÉLYSÉE, LADURÉE

Merci beaucoup sinulle ihana Louis Vuittonin myyjä, kun halusit kuvata kamerallani liikkeen parhaimmat osat.

NELJÄS PÄIVÄ: Viimeisiä viedään, mutta toivottavasti nämä postaukset vielä kiinnostavat teitä, haluan vain saada nämä pois alta, ettei jää sitten venymään ja jää jonnekkin syyskuulle.
Neljäntenä päivänä me lähdettiin heti aamusta ihanan aamiaisen jälkeen käymään Louvren museolla, koska olihan kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja museoon pitäisi päästä kaikki ilmaiseksi, haluttiin nähdä kuinka pitkä jonotus kyseiseen paikkaan olisi kyseessä. Me käytiin Roomassa Vatikaanissa ilmaispäivänä, johon jonotettiin vain tunti, joten luultiin että museoonkin olisi yhtä lyhyt jonotus. No käveltiin ainakin kilometri etsien jonon päätä ja johan me se löydettiin, jono kiemurteli kauhean pitkän matkan ympäri rakennusta. Jonon vieressä oli kyltti '' Jonotusaika museoon 4 tuntia ja 30 minuuttia ''. Meillä ei tosiaankaan ollut tällä reissulla aikaa hukata 4,5 tuntia jonottamiseen, joten tehtiin päivän suunnitelmat uusiksi ja suunnattiin siis Eiffel-tornille.
Siellä ei ollut melkein yhtään jonoa, maksimissaan 20 minuuttia ja ostettiin liput ylös. Käveltiin yli 600 porrasta toiseen kerrokseen, joka ei loppujenlopuksi ollut homma eikä mikään. Aivan ylös minä en todellakaan uskaltanut mennä korkeanpaikankammon takia, joten jäimme äitin kanssa kirjoittelemaan postikortteja sillävälin kun muut kävivät ylhäällä asti. Siellä vierähtikin parisen tuntia ja alettiin lähtemään jo pois. Sen jälkeen haluttiin käydä Invalidikirkolle, koska se oli kuulemma siinä lähellä. Se löyty vähän kauempaa ku ''läheltä'' mutta löydettiin kumminkin. Hetki pörrättiin sen lähellä ja hypättiin metrolla, suuntana Champs-Élysée. Siellä me käytiin H&mllä kiertelemässä, paperipussi sieltä todellakin piti saada ja löysinkin ihanan huivin, jonka oon esitellytkin ostospostauksessa. H&m:n jälkeen me käytiin Starbucksilla frappuccinoilla ja suunnatiin Louis Vuittonille. Tottakai siellä piti pyörähtää, ei niinkään '' laukun toivossa '' vaan ihan muuten katsomassa ensimmäine LV, niinkun muutkin ''turistit''.
Siellä ihana myyjä halusi mun kameralla ottaa kuvia katosta, joka oli aivan sika upea, niinkun varmaan huomaattekin, merci beaucoup!
Laduréelle pitikin jonottaa, joka kyllä palkittiin. Se paikka on niin ihana, macaronit sun muut kakut oli niin kauniita, mutta hinnakkaita. Ostettiin rasiallinen tuliaisena mukaan (jotka olemme kyllä jo syöneet, toinen maistui vähän ruusuiselta saippualta vaikka makuna oli mansikka :-D).
Rankan reissun jälkeen suuntasimmekin pitserian, croissantien, tuoreen leivän ja herkkujen kautta huoneistolle.