29.8.2014

#KUTSUMUA

020 032 #KUTSUMUA Tämä somessa aika paljon suosiota saanut SLLn kampanja kiusaamista vastaan on monelle varmaankin tuttujuttu. Jos et vielä tiedä niin kipaseppa lukemassa täältä. Mää halusin itse tulla sanomaan omat sanani tänne, jotka jaoinkin lyhyempänä omalle fb-sivulleni, blogin fb-sivulle sekä instagramiin. Ja ei, en ole miettinyt tätä tekstiä etukäteen ollenkaan. Extempore ja silleen. 

Kiusaaminen on nykyään tosi yleistä, oli sitten yksivuotias tai viisikymmentävuotias. Löytyy sitä päiväkodissa tapahtuvaa tönimistä, lyömistä tai sitten työpaikoilla tapahtuvaa vittuilua, ivailua ja seläntakana nauramista. Itse olen kokenut kiusaamista oikeastaan pariinkin otteeseen. Kun aloitin blogini pitämisen, olin heikko ja vielä melko pienikin. Luulin, että bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko. Luulin, että saa ilmaista itseään miten ja missä haluaa. Sitten tuli se, mitä en ollut koskaan ollut ikinä ajatellutkaan. Kirjoitin omat mielipiteeni laihuudesta ja sen ihannoinnista. Uhkarohkeaa, mutta ei siihen aikaan tullut paljon mietittyä mitä tekstiä nettiin jakoi. Tekstiä ei löydy enää mistään ja se on poistettu aikapäiviä sitten, jos joku sitä alkaa kyselemään. Sain haukut siitä miten huonosti olen perustellut mielipiteeni, miten paljon tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä ja siitä miten tyhmä mää olinkaan, kun jaoin sellaisen nettiin. Ehkä 12-vuotias Iida ei osannut kirjoittaa siten, miten hän luuli osaavansa. Mielipiteen ilmaisin ainakin jollain tavoin ja siihen aikaan ei varmaan suorat mielipiteet olleet erityisen suosittua tavaraa. Yritys oli kumminkin hyvä. Onneksi ivaalliset kommentit hävisivät ajan myötä melkein loputtomiin. Vuosien kuluttua alkoi syystä ja toisesta kuulua ivallista haukuntaa eri suunnista kaupunkia. Tuli läskiä, rumaa, oksettavaa, haisevaa ja mitähän kaikkea niitä nyt olikaan. Onneksi ne sanat, joita mulle sanottiin ei enää nykyään merkkaa minulle yhtään mitään. Siihen aikaan ehkä merkkasikin, mutta on hyvä huomata miten sieltäkin noustiin takaisin jaloilleen. Viime vuonna tuli mulle ja muille tytöille tietoon kiusaamistapaus seiskaluokkalaisten kohdalla. Oli surullista kuulla, mitä kaikkea tämä oli saanut niskaansa. Haistattelua, uhkailua ja ihan järjettömiä sanoja. Mää toivon, että nämä henkilöt miettivät edelleen miten väärin se oli ja oppivat siitä ensimmäisestä kerrasta. Mää luulen, että tällä nykyisellä kasiluokkalaisella menee tosi hyvin. Toivottavasti ainakin, sillä jokainen tuossa iässä tarvitsee sitä tukea omalta perheeltä ja ystäviltä. Tue ystävääsi ja näytä että sää oikeasti välität. Mää välitän kaikista mun ystävistä sekä niistä joiden kanssa en enää ole erityisemmin tekemisissä. Mun jalat kantaa edelleen tänä päivänä, vahvempana ja vahvistuu kokoajan enemmän ja enemmän. Mää olen iloinen ja onnellinen. Mulla on tosi hyvä olla ja mää oon hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Mää olen kiusaamista vastaan ja tulen aina olemaankin. Vaikka mää edelleenkin kirjoitusteni osalta kuljen varpaillani, niin onhan se varmaan ihan suositeltua. Nykyään kun kaikki leviää alta aikayksikön. Tiedän, että tämäkin teksti tulee varmasti olemaan pinnankiristäjä jostain syystä, mutta toivottavasti et laita minulle mitään ilkeitä kommentteja sillä niillä ei ole mitään merkitystä minulle. Lähtekää ihmeessä mukaan kampanjaan ja lue ohjeet täältä. Ihanaa viikonloppua ihanille lukijoille

8 kommenttia:

  1. itsekin olet kiusannut.

    VastaaPoista
  2. Melkeinpä 90% on joskus kiusannut jotakuta vaikka ei tajuaiskaan että niin tekee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! :-) Kiusaaminen on oikeastaan laaja käsite. Jokainen ottaa jotkut asiat kiusauksena kun toiset vain vitsinä. Ihmisiä on
      monenlaisia.

      Poista
  3. ihana iida, kirjotit tosi kivasti! <3 jatka samaan malliin

    VastaaPoista

Laitathan asiallisia kommentteja. Kritiikki ja muut huomioon otettavat kommentit luetaan ja mahdollisesti julkaistaan, mutta pidetään kuitenkin kommenttiosio tyhjänä turhista asiattomista kommenteista. Kiitos! :-)

Searchbox